Geokätköilyn peruskurssi: Missä ihmeessä se purkki voi olla?

Kätköjä etsiessä tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin vastaan tilanne, jolloin kätkö ei meinaa millään ottaa löytyäkseen. Tällöin voi pysähtyä hetkeksi miettimään oikeaa lähestymistapaa tai kääriä hihat ja käydä ympäristöä läpi metri kerrallaan – molemmat testattuja ja toimivia tapoja löytää kaivattu kätkö..!

Virheenkorjausta

GPS-laitteet eivät ole erehtymättömiä. Piilotuspaikan maastosta ja satelliittien sijainneista riippuen GPS:n mittausvirhe voi olla jopa kymmeniä metrejä. Suurimmat heitot syntyvät esimerkiksi korkeiden talojen lähellä, tiheässä metsässä tai kallioisen maaston syvänteissä. Luolissa, kaivannoissa tai suurten siltojen alla – saati sisätiloissa – ei GPS-laitteista sitten olekaan enää juuri mitään apua. Useimmat laitteet osaavat onneksi itse kertoa, kuinka tarkkoina ne pitävät itseään kussakin pisteessä. Jos laite ilmoittaa tarkkuudekseen vaikka 10 metriä, kannattaa etsintäaluetta laajentaa vastaavasti.

Joskus purkin paikka on myös saattanut muuttua kymmenien tai jopa satojen geokätköilijöiden käytyä samalla kätköllä. Etsijöiden tapaan myös kätköjen piilottajat ovat inhimillisiä, eli kätkökuvauksessa ilmoitetut koordinaatit eivät välttämättä osu riittävällä tarkkuudella oikeaan paikkaan. Sen sijaan, että sinnikkäästi etsisi laitteen osoittamaa nollapistettä, on usein parempi laittaa riittävän lähelle saapumisen jälkeen laite vaikka taskuun ja keskittyä katselemiseen ja konkreettiseen etsimiseen.

Perehdy, katsele ja pohdi

Vaikka kätköpaikkaa ympäröivä maasto näyttäisi loputtomalta piilopaikkojen sokkelolta, potentiaalisia kätköpaikkoja saa karsittua paljonkin, kun pysähtyy hetkeksi tarkkailemaan ja miettimään. Maastosta saattaa löytyä nopsastikin kohtia, jotka näyttävät hyviltä kätköpaikoilta. Myös kätkökuvauksessa ilmoitettu kätkön koko antaa hyvää osviittaa siitä, millaiseen koloon piilottaja on voinut purkin sujauttaa. Harrastuksen alkuvaiheessa voi helppokin kätköpaikka jäädä huomaamatta ja purkki löytymättä, mutta kokemusten karttuessa niin sanotut geosilmä ja geovaisto parantuvat nopeasti!

Piilopaikan löytymistä helpottavat joskus myös piilottajan kätkölle antamat attribuutit. Attribuutit ovat monenkirjava kokoelma lisätietoja, jotka ulottuvat piilopaikan luonteesta ja lähialueen palveluista aina mahdollisiin vaaratekijöihin. Ne on hyvä katsoa etukäteen, jotta tietää, onko kätkö lapsiystävällinen, pääsekö piilotuspaikalle ympäri vuorokauden, tarvitaanko joitain erityisiä laitteita tai työkaluja ja niin edespäin. Löytämisen apuna monet katsovat ensimmäisenä lumihiutaleattribuutin eli etsivät tietoa siitä, onko kätkö piilottajan mielestä löydettävissä lumiseen aikaan vai ei.

Samaan tapaan piilopaikasta antaa vihjettä kätkön maastovaikeus eli Terrain-arvo, jota sivuttiinkin jo viime kurssikerralla. T-arvon ollessa yksi pitäisi voida luottaa siihen, että kätkön pystyy ottamaan piilostaan pyörätuolista käsin. T-arvon ollessa 2,5 tai enemmän osaakin puolestaan etsiä selvästi korkeammalta (tai syvemmältä). Kannattaa kuitenkin muistaa, että T-arvo ei kerro suoraan piilopaikasta, vaan yleisistä maasto-olosuhteista. T3-purkki voi olla helpossa pientä kumartumista vaativassa kannonkolossa, jos ensin on pitänyt kavuta kallion laelle.

Kätkön piilotusvaikeuden tasosta kertoo puolestaan Difficulty eli D-arvo. Mikrokokoinen kätkö (vaikkapa filmipurkki) alueella, jolla on huono GPS-kuuluvuus on helposti jo näistä syistä D2. Sitä korkeammat D-arvot kertovat yleensä erikoisesta ja vaikeasta piilotustavasta, jos kyseessä on ns. tradi-kätkö, jonka koordinaatit annetaan suoraan kuvauksessa. Varsinkin kaupunkialueella kannattaa ottaa avuksi internetin karttapalvelut – Suomessa kansalaisen.karttapaikka.fi on ilmakuvineen verrattoman tarkka!

Mikäli kyseessä on moniosainen multikätkö, D-arvo on yleensä väistämättä vähintään kaksi. Mysteerikätköjen D-arvosta on sen sijaan vaikea päätellä, mikä osuus siitä on etukäteen ratkottavan ongelman vaikeutta, ja mikä osuus itse purkin piilottamisen vaikeutta. Näihin eri kätkötyyppeihin perehdytään tarkemmin ensi peruskurssikerralla.

Ajattele kuin piilottaja

Maastoa tarkkaillessa on hyvä asettua purkin piilottajan asemaan. Voi esimerkiksi kysyä itseltään, minne itse piilottaisi regular-kokoisen talvilöydettävän kätkön. Toisaalta kätkön piilottaja on varmasti käyttänyt omiakin hoksottimiaan ja usein näkeekin erittäin ovelia tai suorastaan pirullisia piilotustapoja. Kätkö ei välttämättä edes näytä purkilta, vaan naamiointikeinoissa on vain mielikuvitus rajana. Piilottajasta riippuen erikoisia piilotustapoja voidaan myös salata siten, ettei piilottaja kunnolla kerro kätkön kokoa kuvauksessa.

Huomaavainen kätkön piilottaja saattaa usein ilmoittaa kaiken varalta erikseen, missä vaikeasti piilotettu purkki ei ole, jotteivat kätköilijät turhaan aiheuttaisi ympäristölle tai rakenteille haittaa, saati sitten vaaraa itselleen. Vastaavasti piilottaja voi kertoa, jos kätkön löytääkseen ei tarvitse esimerkiksi siirtää kiviä kiviaidassa. Kätkökuvauksien yhteyteen on tapana lisätä myös ”salakielinen” vinkki, jonka saa halutessaan yhdellä napinpainalluksella näkyviin selväkielisenä.

Kaiken kaikkiaan kätkökuvaus kokotietoineen, vinkkeineen, maastoarvoineen ja attribuutteineen on syytä lukea sitä huolellisemmin, mitä huonommin purkki tuntuu löytyvän! Ja vaikka purkki lopulta jäisi löytymättä, reissusta jää ainakin muistoksi se, mitä kuvauksessa kerrottiin piilotuskohteen tai -alueen merkityksestä.

Yhteisö apuna

Myös aikaisemmista loggauksista saa tietoa siitä, onko kätkö vaikea löytää esimerkiksi jonkin koordinaattivirheen takia. Toisaalta loggausten tekstit saattavat pitää sisällään liikaakin tietoa, jolloin piilotustavan ja löytämisen riemut vähenevät. Jos kaipaat suorasanaisempaa apua, voit kysellä sitä kätkön omistajalta tai kätkön aikaisemmin löytäneiltä kätköilijöiltä esim. puhelimitse. Monen numero löytyy geocache.fi -sivustolta ja kätköilijät ovat järjestään halukkaita auttamaan!

Yleisesti ottaen: mitä paremmin tehty piilo, sitä huonommin yhteisö kertoo suoraan, mitä etsiä. Toisaalta monet kätköilijät eivät koskaan turvaudu neuvoihin – eivätkä yleensä myöskään jaa niitä.

Jos samalta kätköltä on pitemmän ajan kuluessa tullut vain DNF-loggauksia eli sitä ei kukaan muukaan ole löytänyt pitempään aikaan, saattaa purkki olla kokonaan kadonnutkin. Silloin kannattaa luovuttaa jossakin vaiheessa suosiolla ja kirjoittaa itsekin nettiin DNF-loggaus. Lasten kanssa kätköillessä kannattaa luovuttamisen kynnys pitää yleisestikin alempana, koska lapsien toistuva turhautuminen vie heiltä helposti kätköilyharrastuksen viehätystä.

Sinnikkyyskin palkitaan

Mikäli kätkö ei ota löytyäkseen, välillä voi turvautua maaston tarkkaan tutkailuun metri kerrallaan. Erityisesti kaverin kanssa kätköillessä tällainen päättäväinen lähestymistapa voi palkita nopsastikin. Kannattaa kuitenkin tässäkin suunnitella etukäteen, kuka etsii mistäkin ja miten, jotta etsintä sujuu tehokkaasti. Etenkin jos kätkö on jostain syystä siirtynyt alkuperäiseltä paikaltaan, voi tarkka silmäileminen olla ainoa tapa löytää purkki.

Tässä kohtaa on kuitenkin syytä jälleen muistuttaa, että geokätköilijän ei tule vahingoittaa ympäristöä millään tavalla. Puhutaan geoeroosiosta, joka syövyttää kätköjen ympäristöjä. Geokätköily on niin suosittu harrastus, että geoeroosiota todella tapahtuu, joten tarkimpaankaan etsimiseen ei kuulu kaivaminen, asioiden heittely pois paikoiltaan tai muukaan vahingollinen toiminta.

Järjen ja sinnikkyyden yhdistäminen huomaavaisuuteen ja karttuvaan kokemukseen palkitaan tässäkin harrastuksessa!

Geokätköilyn peruskurssin seuraava osa ilmestyy 7.7.

Jaa:
  • Facebook
  • Twitter
  • LinkedIn

Kommentoi